
Miira Leinonen
•
Julkaistu
27.10.2023
•
Päivitetty
30.10.2026
•
12 min lukuaika
Lyhyesti
Vaikka moni odottaa tätä vuodenaikaa kammottavien koristeiden ja naamiaisjuhlien vuoksi, yritysmaailmaa kummittelee aivan toisenlainen kauhu – tarinat ehdokaskokemuksista, jotka menivät pahasti pieleen. Kerääntykää siis digitaalisen nuotion ääreen ja varautukaa kylmiin väreisiin: edessä on ”8 kauhutarinaa ehdokaskokemuksesta”.
Päivitetty Halloweeniin 2026: alla olevat tarinat ovat vuodelta 2023, eikä yksikään niistä ole vanhentunut. Nykyään roistojen joukossa on myös tekoälyhaastatteluja ja automaattisia hylkäysviestejä, mutta vanhat klassikot (vastaamatta jättäminen, loputtomat odotukset ja väärä nimi tervehdyksessä) pysyvät sitkeästi hengissä.
”Olin hakenut juniorin tehtävää erään lontoolaisen muotisuunnittelijan yrityksessä. Haastattelu sujui mainiosti. He pyysivät minua suunnittelemaan bannerin. Tein sen. He ihastuivat ja sanoivat: ’VOIT ALOITTAA HETI TÄNÄÄN!’ Olin superonnellinen, olinhan vihdoin saanut työpaikan.
”Sitten ajattelin: ’Hetkinen, emmehän puhuneet rahasta.’ Mutta ei hätää! Ajattelin ottaa asian puheeksi toimitusjohtajan kanssa, kun allekirjoitamme paperit päivän päätteeksi. Roikuessani paikalla juttelin toisen uuden työntekijän kanssa, joka sanoi suunnilleen näin: ’JUOKSE! Olen jumissa, allekirjoitin paperit ja sopimukset ja kaikki, mutta he eivät suostu maksamaan minulle.’
”Niinpä menin toimitusjohtajan luo ja sanoin: ’Minun täytyy lähteä, nähdään huomenna!’ En koskaan palannut 😂”

”Yleensä en ole puku ja solmio -tyyppiä, arvostan työssä itsenäisyyttä ja vapautta olla oma itseni, mutta pukeuduin silti viininpunaiseen bleiseriin haastatteluun suuressa monikansallisessa yrityksessä, jonne minut oli lennätetty Tanskaan.
”Heti sisään astuttuani kolme mustiin pukuihin pukeutunutta haastattelijaa alkoi tulittaa minua kysymyksillä. He vastasivat kysymyksiini kuin chatbotit ja puhuivat jatkuvasti ’tuloksista’. Yksi haastattelijoista oli kuitenkin varsin empaattinen. Kun kysyin, miten he auttavat työntekijöitä hallitsemaan stressiä, hän alkoi selittää, että kova stressi oli oikeasti osa heidän työtään, kunnes johtava haastattelija keskeytti hänet äkkiä ja alkoi kaunistella tilannetta.
”Äsken puhunut katsoi minua tavalla, joka sanoi käytännössä: ’Tämä paikka ei ole sinua varten’ – ja juuri sen olin tuntenut siitä asti, kun astuin sisään viininpunaisessa bleiserissäni. Sanomattakin on selvää, etten ottanut sitä työtä vastaan.”

”Olipa kerran työhaastattelu tunnetussa teknologiayrityksessä. Muutaman kysymyksen jälkeen markkinointijohtaja nojautui tuolissaan taaksepäin ja kysyi: ’Mikä on menestyksen määritelmä?’ Vastasin parilla lauseella. ’Ei’, hän sanoi ja kertoi sitten SEN oikean vastauksen. Kuuntelin, kun hän jakoi viisauksiaan seuraavan puoli tuntia, mikä oli noin 75 % koko haastattelusta. Sanomattakin on selvää, että se oli viimeinen kerta, kun puhuimme. 🙈”
”Todella pitkä rekrytointitaipaleeni. Olin hakenut töihin erääseen ranskalaiseen luksusbrändiin, sellaiseen, jonka näkee lehtien aukeamilla. En arvannut, että rekrytointiprosessi kestäisi 5 haastattelua ja yli 5 kuukautta! Aloitin piirittämällä yhtä rekrytointiyksikön ylempää johtajaa. Noin kolmen kuukauden jatkuvan monikanavaisen häirinnän jälkeen sain puhelun.
”Kolme viikkoa myöhemmin istuin koneessa pois Arabiemiraateista ja muutin takaisin ei-niin-aurinkoiseen Britanniaan. Sen jälkeen jouduin matkustamaan edestakaisin Lontooseen neljälle ryhmä- ja yksilöhaastattelukierrokselle kasvokkain. Tämä vaihe kesti 11 viikkoa. Kyllä, 11. Lopulta sain upean taipaleen muotitalon kanssa ja rakastin sitä – mutta herranjestas, miten sitä sai odottaa.”

”Hakiessani ensimmäistä oikeaa työpaikkaani hain käytännössä ihan mihin vain ja päädyin haastatteluun ’asiakaspalvelun’ tehtävään. Paikan päällä selvisi, että työ olisi myydä ovelta ovelle vesi-imureita, jotka maksavat 1 000 €. Mitä enemmän haastattelija kertoi, sitä enemmän se kuulosti siltä, että ihmisiä huijataan, jotta saa palkkansa.
”Tämä ei ollut minun alaani, mutta haastattelija painosti minua ottamaan paikan vastaan. Onnistuin pääsemään pakoon sanomalla, että minun pitää miettiä asiaa. Sen jälkeen en enää vastannut yritykselle, koska olin siihen aikaan hirveän huono sanomaan ei ja pelkäsin tosissani päätyväni allekirjoittamaan sopimuksen, jos puhuisin heidän kanssaan enää!”

”Hain kesätyöpaikkaa ja VUODEN kuluttua sain sähköpostiini kiitos mutta ei kiitos -viestin. 🤷🏻♀️ Missä hakemukseni oli kaiken sen ajan…”
”Yliopistollani järjestettiin rekrytointimessut, joille yritysten edustajat tulivat omiin esittelypisteisiinsä. Menin erään suuren ja tunnetun yrityksen pisteelle juttelemaan, ja hän antoi minulle markkinointirekrytoinnista vastaavan henkilön sähköpostiosoitteen. Lähetin viestin samana päivänä, mutta en saanut minkäänlaista vastausta. Jäin miettimään, että on sääli, kun messuihin sijoitetut rahat menevät siinä vaiheessa hukkaan.”
”Olin ihaillut yritystä kaukaa ja halunnut töihin sinne jo pitkään. Kun vihdoin pääsin hakemaan, kokemus ei vastannut odotuksiani lainkaan. Sähköpostiini ei vastattu viikkoihin, ja kun lopulta sain vastauksen, se oli osoitettu aivan toiselle ihmiselle. Se jätti todella ikävän maun suuhun yrityksestä, jota olin aiemmin aidosti ihaillut.”

Lähes jokainen yllä oleva tarina olisi päättynyt toisin pienellä teolla, joka ei maksa juuri mitään:
Jokainen hakija ansaitsee vastauksen, ja useimmat näistä korjauksista vaativat vain sen, että joku ottaa vastuulleen hakijan puolen prosessista.
Tekoäly muuttaa rekrytointia sekä hakijoille että rekrytoijille. Näet, mihin suuntaan se on menossa, lukemalla webinaarin yhteenvedon siitä, minne tekoäly vie ATS:n seuraavaksi, ja mitä EU:n tekoälysäädös tarkoittaa rekrytoinnille.
Mikä on sinun pahin ehdokaskokemuksesi? Jaa tarinasi LinkedInissä tunnisteella #CandidateStory.
P.S. Tee ehdokaskokemuksesta priimaa perehtymällä siihen kunnolla. Lataa kattava oppaamme ehdokaskokemuksesta ja hurmaa hakijasi.